This is a free Purot.net wiki
  • View:

Ilmiöasenne

Mitä olisi hyvä hahmottaa ilmiöpohjaisesta oppimisesta?

Johdanto

Ilmiöpohjainen oppiminen tiiviisti määriteltynä: “Ilmiöpohjainen opetus ja oppiminen lähtee kokonaisvaltaisista, aitojen todellisen maailman ilmiöiden yhteisestä tarkastelusta oppimisyhteisössä. Tarkastelussa ei rajoituta vain yhteen näkökulmaan, vaan ilmiöitä tarkastellaan kokonaisvaltaisesti eri näkökulmista oppiainerajat ylittäen.” (Pasi Silander 2009, Seoppi-lehti)

Kaksi tärkeää asiaa:

  • autenttinen maailma: kokonaisvaltaiset kompleksit ilmiöt
  • oppijoiden rooli aktiivisena ja halukkaana toimijana.

Esimerkki Rantakylä, Mikkeli:

 

Kasvun ajattelutapa

Ilmiöpohjaista opetusta käytännössä toteuttaneet pedagogit korostavat oppimista tukevan opiskeluympäristön luomista. He pitävät tärkeänä henkistä ilmapiiriä, sitä millainen asenne omaan mahdollisuuteen oppia lapsella on. Tästä näkemyksestä käytetään englanniksi käsitettä growth mindset, joka on suomennettu kasvun ajattelutavaksi. Samaan oppimisen periaatteiden ymmärrykseen kuuluvat oppijan toimijuudesta ja osallisuudesta omaan oppimiseensa.

Carol Dweck: Growth mindset vs. fixed mindset

 

Koonti 1. päivän keskusteluista

 

Discuss & brainstorm

Discussion is not allowed for anonymous users. If you have an account, please login.

Tutkivan oppimisen menetelmässä voidaan sopia DL, johon asti ryhmät saavat kommentoida ja kysyä lisätietoja. Voivat työstää ryhmän sisäisesti syventävillä kysymyksillä tai ryhmät toisiltaan.

Röngäs kiteytti, että ilmiöpohjainen opetus ei ole pedaoginen menetelmä, vaan opetusmalli, jonka sisällä voidaan hyödyntää erilaisia opetusmenetelmiä: ongelmalähtöinen, tutkiva, projektioppiminen. Näiden sisällä on vielä vaihtoehtoisia työmenetelmiä. Näitä pitää vaiheistaa, kuten aineiston kerääminen, prosessin tai tuloksen dokumentointi. Usein jo matka on tarina, ja itsessään tärkein. Osallistetaanko myös vanhemmat?

Rossi muistutti että tiimityötaidot myös yksi tärkeä laaja-alaisen osaamisen metataidoista. Tiimityö on yhdessä tehtävää työtä, ei useita yksittäisiä työtehtäviä. Opettajien on mahdollista oman esimerkin kautta tuoda koulussa esiin tiimissä tekemisen menetelmää.

Miten käsitellään erityyppisiä oppijoita ilmiöopetuksessa? Nopeat suorittajat eivät saisi jäädä lopun aikaa ulkopuolisiksi vaan olla silloinkin osana ryhmää auttamalla muita tai tekemällä jonkun toisen aineen läksyjä tms. Toisaalta ryhmätyöhön ei tarvitse pakottaa, ilmiöopettaminen on orkestrointia, jossa myös yksin tekijöillä on paikkansa. Kukin opettaja tietää parhaiten, miten organisoi oman porukkansa. Röngäs kertoi esim. Rantakylässä sovellettavassa syvemmän kysymisen hexagon-menetelmästä.

Inkluusioluokassa on huomattu, että ilmiöopetusprojekteissa erityisoppilaat pääsevät omien vahvuuksiensa kautta tasavertaisesti mukaan opetukseen. Miten saadaan sopeutettua ilmiö+OPS+tämä projekti?

Tässä IlmiöX-työskentelyssä luodaan geneerisiä toimintamalleja, jotka toimivat kaikilla luokka-asteilla ja aineyhdistelmissä. Näiden pohjalta luodaan omat toimintamallit. Työskentelytapana voi olla vaikka yhteiset dokumentit, esim. O365:ssä, kun se on Helsingin yhteinen. Susiluoto muistutti projektinhallinnan tärkeydestä. Hänellä on myös hyviä käytäntöjä, miten ilmiö voidaan valita oppilaiden kanssa yhdessä. Röngäs huomautti, että opettajalle voi olla työlästä sanoittaa omia työskentelytapojaan ja sovittaa niitä yhteisesti sovittuun malliin.

Tärkeää on molemminpuolinen kunnioitus, puhalletaan yhteen hiileen. Päämääränä on saada tasa-arvoista, oppilaslähtöistä opetusta kouluihin. Kesäniemi kertoi, että hanke julkaisee 2016 lopussa ilmiöopetuksen hyvien käytäntöjen käsikirjan. Rossi haluaa muokata 5x2 kokonaisuuden nyt siten, ettei Annantalo enää määritä teemaa, vaan pystyisi tuottamaan sisältöä koulujen valitsemiin ilmiöihin. Edelleen pyritään saamaan jokainen ala-asteen oppilas kerran osallistumaan 5x2-pajaan.

Alkukeskustelussa käytiin koulujen kesken pöydissä pohdintaa ilmiöpohjaisen oppimisen vaatimuksista ja resurssitarpeista. Miten eroaa aiemmista ilmiöiden käsittelystä opetuksessa? Miten oppilaslähtöisyys toteutuu? Voidaanko löytää yhteisiä arviointimalleja? Miten koulun omista ilmiöistä kerrotaan ulospäin (vanhemmat, media..?)